 |
| Yle A-studio, v. 1980: Kansa hölkkää |
 |
| Riihimäkeläinen. Kuva: Hikipedia. |
Murrosiässä Riihimäellä tupakka ja punttisali olivat kovien jätkien juttuja. Juoksemista ja hiihtämistä harrastettiin lähinnä jossain Perähikiällä, ja sielläkin salaa. Enemmän merkkasi penkkipunnerruksen tulos. No oli sentään Cooperin-testi, mutta sekin piti vetää harjoittelematta ja irvistäen kolmeen tonniin.
Cooperissa haamuraja jäi minulta saavuttamatta, penkissä sentään meni satanen rikki - kova jätkä siis? Armeijan aamulenkit tappoivat lopunkin juoksemisen ilon. Juokseminen jäi, punttisali ja kamppailulajit kiinnostivat enemmän.
Eikö tarvitsekaan aina vetää täysiä?
Opintojen päätyttyä jäin yliopistolle tutkijaksi ja silloin ostin ensimmäisistä oikeasta tilipussista Polar Coach -sykemittarin. Mittaus kiinnosti jo työnkin puolesta, ja olihan samalla toki kyseessä suomalainen huipputeknologian tuote. Vasta ostamisen jälkeen tuli mieleen, että mitähän tällä voisi tehdä?
Onneksi laitteen mukana tuli ohjeet, siinä kerrottiin sykerajoista ja annettiin vinkkejä harjoittelun suhteen. Laitoksella oli parikin kolleegaa, jotka harrastivat kestävyyslajeja, juoksua ja pyöräilyä, ja heiltä sain älllistyttävän vinkin - pitikin opetella juoksemaan hiljaa!
Ja sykemittarin avullahan se sujui, oli oikeastaan mukavan haasteellista opetella juoksemaan niin että sykkeet pysyisivät maltillisissa rajoissa - ja kuinka ollakkaan, juokseminen alkoi tuntuakin vaihteeksi mukavalta!
Kun juokseminen oli minulle kuitenkin sivulaji, jäivät sykerajat ja intervalliharjoitteet lähinnä kuriositeetiksi, mitään varsinaista käyttöä minulla ei laitteelle ollut, mutta opettihan se sentään juoksemaan rauhallisemmin.
Älypuhelimet ja harjoittelu Midnight Run:iin
Siirryin Nokian palvelukseen, ja tunsimme aitoa ammattiylpeyttä kun Sports Tracker -sovellus julkaistiin. Tämän vei insinööritreenaamisen ihan uudelle tasolle, dataa tuli nyt vaikka millä mitalla, ja lenkkien pituudella pääsi leveilemään somessakin, karttapohjat näkyvissä ja kaikki - tosi cool!
Vai onko sittenkään? Kyllähän dataa oli taas kiva katsella, mutta edelleen sillä oli lähinnä päiväkirja-arvoa. Kuljetin laitetta silti uskollisesti mukana, ja saihan siitä kuunneltua musiikkia hölköttelyn lomassa.
Työnantaja ja työtehtävät vaihtuivat - siirryin kansainvälisen kaupan ja konsultoinnin pariin, matkapäiviä kertyi, treenit jäivät yhä useammin väliin, ja kuinka ollakaan, alta puolen vuoden painoa kertyi viiden kilon verran lisää, se ei tuntunut eikä näyttänyt hyvältä.
Samoihin aikoihin työkaverit alkoivat valmistautua Helsingissä järjestettävään Midnight Run -tapahtumaan, ja kovin kauan ei tarvinnutkaan houkutella, sillä haikailin entisiin mittoihin. Tosin matka hirvitti, en ollut koskaan aiemmin juossut 10 km:n lenkkiä!
Piti siis harjoitella. Asetin tietenkin heti tavoitteeksi alle tunnin ajan. Sitten aloin miettiä miten sykemittaus tai älypuhelin voisi auttaa tavoitteen saavuttamisessa. Ja auttoivathan ne: olin ehtinyt vaihtaa jo iPhoneen, ja siihen sai My ASICS ja RunKeeper -sovellukset. Molempiin pystyi vielä syöttämään tiedot omasta lähtötasosta, tulevan kisan pituudesta, ja tavoiteajasta. Älypuhelimen avulla harjoitusohjeet kulkivat mukana, naisääni neuvoi kuulokkeista, ja juoksuvauhti pysyi harjoitellessa juuri oikeana. Loppuaika lipsahti vaivattomasti alle tunnin, ja superkiva ja hyvä olo tapahtumasta jäi!
Ruokahalu kasvaa syödessä ja matka juostessa, eli miten selvisin maratonista ja opin juoksemaan tehokkaammin?
Koska Midnight Run meni niin hyvin, väistämättä tuli mieleen koittaa pitempää matkaa. Asetin tavoitteeksi puolimaratonin, Helsinki City Run:in seuraavaksi kevääksi. Se vaatikin sitten jo pitempää sitoutumista, huolellista valmistautumista, ja perehtymistä juoksemiseen. Tuli mieleen, että voisikohan sitä jotenkin juosta paremmin?
Veljeni on hyvä juoksija. Hänen kauttaan kuulin juoksuvalmennuksesta ja ensimmäistä kertaa oikeasta juoksurytmistä, kadenssista, niin kuin alan ihmiset sitä kutsuvat. Oikean juoksurytmin pitäisi kuulemma olla 180 askelta minuutissa, huiman tiheä, ja aivan absurdin tuntuinen kun sitä ensimmäistä kertaa kokeilee.
Miksi juuri 180 askelta minuutissa? No ensinnäkin se sattuu olemaan se rytmi jolla huippukestävyysjuoksijat juoksevat sekä harjoitellessaan rauhallisemmilla lenkeillä, että juostessaan kilpaa. Sellaisenaan se kelpaa jo perusteeksi, mitä ilmeisemmin heillä on optimaalinen rytmi. Mutta miksi?
Kun juoksurytmi on 180 askelta minuutissa, ja kun keho on kallistettu hieman eteenpäin, jalka tulee automaattisesti joko hieman päkiälle tai tasajalalle alas. Siitä puolestaan on valtavaa etua verrattuna hitaampaan juoksurytmiin (aloittavalla juoksijalla tyypillisesti n.160 askelta minuutissa), sillä oikealla, nopealla juoksurytmillä ja asennolla jalka tulee suoraan juoksijan painopisteen alle ja toimii jousen tavoin. Jopa 50% energiasta palautuu jalan lihasten ja jänteiden ansiosta takaisin eteenpäin vieväksi liikkeeksi.
Arvaat varmaan että juoksutekniikkaan liittyy vielä paljon muutakin opittavaa! Tämän blogin aika ja pituus ovat oppimateriaaliksi liian lyhyet, mutta jos kiinnostuit asiasta, kannattaa ehdottomasti katsoa oheinen Natural Running Center:in video, lukea aiheesta lisää vaikkapa Brian Martinin kirjasta Running Technique, tai käydä esim. suomalaisen Runner's High Oy:n koulutuksissa.
Ai niin, mites se puolimaraton? No hyvinhän se kulki, niin hyvin että ilmoittauduin samaan syssyyn Helsinki City Marathon:ille, juoksin sen oikeastaan täysin ongelmitta alle asettamani tavoiteajan 4:24:24, ja illalla menojalka kantoi vielä elokuiseen pääkaupungin iltaan asti :)
Sokerihattarana pohjalla - musiikki ja oikea juoksurytmi
Sitten välähti - täytyyhän olla musiikkia jonka biitti sattuu olemaan juuri tuo maaginen 180, ja sitähän on! Netistä hakemalla saa valmiita soittolistoja vaikkapa iTunesiin tai Spotify:hin, ja jos on omaa viitseliäisyyttä niin kotikoneelle tallennetut kappaleet voi tarkistaa automaattisesti biitin mukaan (käytän itse Foobarin tähän soveltuvaa laajennusta).
Omia lenkillä mukana kulkevia suosikkeja nykyisin ovat, ja vähän fiiliksestä riippuen mm.
Hyväntuulinen lenkki
Vettä sataa ja tyttökaveri/poikaystävä on juuri jättänyt -lenkki
Tohtori joka vaan mittaa ja bloggaa -lenkki
Milloinhan joku yhtye säveltää varta vasten oikeaan juoksurytimiin, vai tiedätkö että niin olisi tehty jo?
Eikö tarvitsekaan aina vetää täysiä?
 |
| Polar Coach -sykemittari vm. -97 |
Onneksi laitteen mukana tuli ohjeet, siinä kerrottiin sykerajoista ja annettiin vinkkejä harjoittelun suhteen. Laitoksella oli parikin kolleegaa, jotka harrastivat kestävyyslajeja, juoksua ja pyöräilyä, ja heiltä sain älllistyttävän vinkin - pitikin opetella juoksemaan hiljaa!
Ja sykemittarin avullahan se sujui, oli oikeastaan mukavan haasteellista opetella juoksemaan niin että sykkeet pysyisivät maltillisissa rajoissa - ja kuinka ollakkaan, juokseminen alkoi tuntuakin vaihteeksi mukavalta!
Kun juokseminen oli minulle kuitenkin sivulaji, jäivät sykerajat ja intervalliharjoitteet lähinnä kuriositeetiksi, mitään varsinaista käyttöä minulla ei laitteelle ollut, mutta opettihan se sentään juoksemaan rauhallisemmin.
Älypuhelimet ja harjoittelu Midnight Run:iin
 |
| Nokian Symbian-älypuhelin ja Sports Tracker -sovellus |
Vai onko sittenkään? Kyllähän dataa oli taas kiva katsella, mutta edelleen sillä oli lähinnä päiväkirja-arvoa. Kuljetin laitetta silti uskollisesti mukana, ja saihan siitä kuunneltua musiikkia hölköttelyn lomassa.
Työnantaja ja työtehtävät vaihtuivat - siirryin kansainvälisen kaupan ja konsultoinnin pariin, matkapäiviä kertyi, treenit jäivät yhä useammin väliin, ja kuinka ollakaan, alta puolen vuoden painoa kertyi viiden kilon verran lisää, se ei tuntunut eikä näyttänyt hyvältä.
Samoihin aikoihin työkaverit alkoivat valmistautua Helsingissä järjestettävään Midnight Run -tapahtumaan, ja kovin kauan ei tarvinnutkaan houkutella, sillä haikailin entisiin mittoihin. Tosin matka hirvitti, en ollut koskaan aiemmin juossut 10 km:n lenkkiä!
 |
| My ASICS -sovellus harjoitteluun. |
Ruokahalu kasvaa syödessä ja matka juostessa, eli miten selvisin maratonista ja opin juoksemaan tehokkaammin?
Koska Midnight Run meni niin hyvin, väistämättä tuli mieleen koittaa pitempää matkaa. Asetin tavoitteeksi puolimaratonin, Helsinki City Run:in seuraavaksi kevääksi. Se vaatikin sitten jo pitempää sitoutumista, huolellista valmistautumista, ja perehtymistä juoksemiseen. Tuli mieleen, että voisikohan sitä jotenkin juosta paremmin?
Veljeni on hyvä juoksija. Hänen kauttaan kuulin juoksuvalmennuksesta ja ensimmäistä kertaa oikeasta juoksurytmistä, kadenssista, niin kuin alan ihmiset sitä kutsuvat. Oikean juoksurytmin pitäisi kuulemma olla 180 askelta minuutissa, huiman tiheä, ja aivan absurdin tuntuinen kun sitä ensimmäistä kertaa kokeilee.
Miksi juuri 180 askelta minuutissa? No ensinnäkin se sattuu olemaan se rytmi jolla huippukestävyysjuoksijat juoksevat sekä harjoitellessaan rauhallisemmilla lenkeillä, että juostessaan kilpaa. Sellaisenaan se kelpaa jo perusteeksi, mitä ilmeisemmin heillä on optimaalinen rytmi. Mutta miksi?
 |
| Oikea juoksuasento ja -rytmi palauttavat sinkauttavat juoksijan eteenpäin! Kuva: Natural Running Center |
Arvaat varmaan että juoksutekniikkaan liittyy vielä paljon muutakin opittavaa! Tämän blogin aika ja pituus ovat oppimateriaaliksi liian lyhyet, mutta jos kiinnostuit asiasta, kannattaa ehdottomasti katsoa oheinen Natural Running Center:in video, lukea aiheesta lisää vaikkapa Brian Martinin kirjasta Running Technique, tai käydä esim. suomalaisen Runner's High Oy:n koulutuksissa.
Tri. Mark Cucuzzella, Natural Running Center
Ai niin, mites se puolimaraton? No hyvinhän se kulki, niin hyvin että ilmoittauduin samaan syssyyn Helsinki City Marathon:ille, juoksin sen oikeastaan täysin ongelmitta alle asettamani tavoiteajan 4:24:24, ja illalla menojalka kantoi vielä elokuiseen pääkaupungin iltaan asti :)
Sokerihattarana pohjalla - musiikki ja oikea juoksurytmi
Sitten välähti - täytyyhän olla musiikkia jonka biitti sattuu olemaan juuri tuo maaginen 180, ja sitähän on! Netistä hakemalla saa valmiita soittolistoja vaikkapa iTunesiin tai Spotify:hin, ja jos on omaa viitseliäisyyttä niin kotikoneelle tallennetut kappaleet voi tarkistaa automaattisesti biitin mukaan (käytän itse Foobarin tähän soveltuvaa laajennusta).
Omia lenkillä mukana kulkevia suosikkeja nykyisin ovat, ja vähän fiiliksestä riippuen mm.
Hyväntuulinen lenkki
- Rosanne Cash & Bruce Springsteen - Sea of Heartbreak
- Dire Straits - Twisting by the Pool
- Kate Nash - Mouthwash
- Ultra Bra- Pikku kissa
Mennään eikä meinata! -lenkki
- AC/DC - Let There Be Rock
- Metallica - Jump in the Fire
- Tom Petty - Running Down the Dream
- ZZ Top - Party on the Patio
Vettä sataa ja tyttökaveri/poikaystävä on juuri jättänyt -lenkki
Tohtori joka vaan mittaa ja bloggaa -lenkki
Milloinhan joku yhtye säveltää varta vasten oikeaan juoksurytimiin, vai tiedätkö että niin olisi tehty jo?
Odotan mielenkiinnolla kommenttiasi tästä blogista, ja voit vapaasti lähettää minulle ideoita tai toiveita blogin sisällöksi!Digiterveysterveisin,
Pekko (digiterveys@gmail.com)
© Pekko Vehviläinen
(Huom. Tämän blogin kirjoitukset ja esitykset eivät edusta varsinaisen työnantajani, Accenture Oy:n näkemyksiä eivätkä mielipiteitä vaan ovat omiani ja Digital Health Solutions Oy:n omaisuutta.)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti